torstai 11. lokakuuta 2012

Just my luck

Lähin ilosena tiistaina koulun jälkeen junalla kohti Helsinkiä. Jäin sitten Tikkurilassa pois ja siellä Jassu mua jo odotteli. Siinä pari minuuttia kerkesi pyöriin, kunnes tajusin, että jotain puuttuu. Ei jumalauta, laukku on junassa. Käsilakku kyllä matkassa, mutta isompi laukku menossa pahasti kohti Helsinkiä. No ei kun seuraavalla junalla perään. Oltiin ihan et joo ei mitää, haetaan vaan se ja kaikki hyvin. No sit mentiin kysyy palvelpisteestä, että täältäkö sen laukun saa. Siellä oli vastassa semmonen hemmeti mulkku mies, joka ei ees halunnu auttaa meitä. Siinä se vaan hoki, että ei voi mitään, ei voi mitän, harmi. Juna oli kuulema lähteny suoraan Ilmalaan siivottavaks varikolle ja sieltä tavarat viedään suoraa löytötavaroihin, joihin ei pääse kukaan käsiks ennen seuraavaa aamua. Mikä parasta, siellä laukussa oli mun passi ja muut matkadokumentit, laiva oli lähössä seuraavana amuna 11.30 ja mulkku mies ilmotti, että hyvällä tuurilla saan sen laukun takas puolilta päivin. Samoin siellä oli myös äitin järjestelmäkamera. Juu. Käski soittelemaan löytötavaratoimistoon aamulla kun se aukee kello 10.

No me sitten venailtiin aamulla, että kello tuli 10 ja soitettiin löytötavaraan. Juu ei sun laukku oo täällä. Ei vitun jebaaaa! Ne sano, että saattaa tulla sen päivän aikana uus lähetys, mutta niitä voi kysellä vasta seuraavana päivän. Siis mikä logiikka??? No ensinäkin Viron reissu kusas siihen paikkaan. Oltiin Jassun kaa iha ranteet auki ja haistatettiin vitut koko maailmalle. Sit kuunneltiin vähän Disney-musaa ja nostatettiin fiilistä. Päivästä tuli lopulta ihan hyvä, käytiin syömässä ja hulluilla päivillä ihan kahteen otteeseen. Siellä tulikin sitten ostettua vähän yhtä sun toista, vetoan shoppailun psykologisiin vaikutuksiin ja hyvän olon tunteeseen. Se kyllä oikeesti auttaa!

Jäin sitten tosiaan vielä toiseks yöks Helsinkiin laukun saanin toivossa. Soitin tänään jälleen kello 10 sinne, mutta ne ei ollu vielä alkanu purkamaan kuormaa. Lähin sitten kotiin, vitutti. Soitin tossa yhen aikaan udestaan ja kuulin ilouutisen: siellä se laukku oli! Kaikki muu sisällä, paitsi järjestelmäkamera..... Nojoo semmosta. Siis tätä on vaikee sanoin kuvailla, että millaset pari vuorokautta meillä on tässä ollu. Siis kyllä iha mahtavaa aikaa. Joopajoo, ei voi kyllä hirveen montaa tahoa kehua asiakasystävällisyydestä ja hyvästä palvelusta. Oma vika joo, että laukkuni sinne jätin. En oikeesti tajua, miten tää on tapahtunu ylipäätään, siis ihan käsittämätöntä. Mutta joo. sainahan pari päivää omaa lomaa. Palailen jostai tietystä syystä kännykkäkuvien muodossa huomenna tai joskus. Hejdå!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti