Nään tosi paljon unia ja ne on usein tosi vanhoja. Aamulla voi tuntua monta tuntia sillain, ett mietin, tapahtuko se sittenkin oikeesti. Myös jos nään jostain ihmisistä unta, niin joskus tuntuu, että tuntisin ne ihan oikeesti. Esim Ranskassa meijän koulussa oli yks poika, jonka tiesin, mutta en ollu ikinä puhunu sen kanssa enkä edes tieny sen nimeä. Sitten kerran näin siitä viikon putkeen unta joka yö ja koulussa tuntu, kun näin sen, että tuntisin sen ihan oikeesti hyvä kun en rynnänny sitä käytäväll halailemaan mun rakasta "poikaystävää" ja mitä kaikkee. Sitten oon monta kertaa myöhästyny koulusta sen takia, kun en oo halunnu/pysyny lopettamaan jotain hyvää unta kesken.
Tällä viikolla oon ollu mm. merirosvo yhessä tosi tapahtumarikkaassa unessa, josta en muista juuri mitään yksityiskohtia enää, mutta se oli semmonen jännittävä seikkailu-uni. Sitten pari yötä takaperin näin ihan sika creepy-unta. Siinä oli kaks naista, joilla oli yhteinen poika. Sitten ne löysi sen pojan hirtettynä niitten kuistilta. Toinen syytti sitä unen "päähenkilöö" joka sano, että en oo poikaa tappanu. Sitten se lähti rannalle, missä oli leikkimässä poika ja sen isä. Mää olin siinä vähän niinkun rikostutkijana, mietin, että kuka on oikeesti pojan murhannu ja mistä tiedän, että tää on se oikee poika. Muistan, että tiesin sen siitä, koska sillä pojalla oli valkonen pallo mkana sillä rannalla ja tiesin, että sillä pojalla kuuluu semmonen olla. No lopulta sitten selvis, että tää päähenkilö nainen oli murhannu kaikkien lapsien äitejä. Se selvis sillä, että niitten ruumiit vaan alko yhtäkkiä paljastuun sieltä hiekkarannalta. Se oli ihan täynnä semmosia koloja mistä nousi semmosia ruumisarkkuja.
Viime yönä olin kirkossa ja mun vieressä istu ihastuttava pikkutyttö. Juttelin sen kanssa kaikesta ja lopulta jotenkin päädyttiin lähtee seikkailemaan sen kanssa. Oli tosi mukavaa ja se tyttö oli ihana. Sitten kävelin peilin ohi ja sitä tyttöö ei ollu siinä ja tajusin, että se tyttö olin mää, että olin keksiny sen. Sitten luulen, että se uni vaihtu, mutta se tavallaan jotenkin jatku kuitenkin. Menin jotain käytävää pitkin ja kurkkasin yhteen huoneeseen sisään ja siellä istu mun rakastama poika (kuka lie??) soittamassa kitaraa Hymyilin vaan ja menin sen kanssa sinne huoneeseen ja se kosi mua ja olin maailman onnellisin, hymyilin ja nauroin ja olin niiiin ilonen. Sain hinon sormuksenkin, se oli ihan liian iso, mutta sitä sai säädettyä ja sitten se olikin täydellinen. Sitten heräsin. Kaks tuntia myöhässä koulusta. Sitten viime yönä oli kuvioissa mukana myös Derek Morgan, joka selosti psykologisesti kaikkien ihmisten tekemisiä, että miks kukakin tekee tietyllä tavalla. Se vaan iski aina jostain ja veti analyysit.
En osaa näit unia muuten tulkita, muuta kun että oon kattonu selvästi liikaa Criminal Mindsia. Unet on mun mielestä tosi mielenkiintosia ja haluaisin perehtyä niihin enemmänkin. Nyt tossa ekassa jaksossa mulla olikin psykologian 3. kurssi, missä vähän unia kästeltiinkin, mutta niihin ois kiva perehtyä sillain ihan kunnolla.
Tällänen uniavautuminen nyt, kertokaa te jotain teijän unista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti