Turhanpäiväistä

Mulla ei ihan totta oo yhtikäs mitään kerrottavaa. Elämä rullaa vähän niinkun kinokseen jumiin jäänyt auton rengas - paikoillaan. Ei mitään jännää. Pelkkää koulua ja rästitöitä ja odottelua. Joulun odotusta, matkan odotusta, YO-juhlien odotusta. Elämän alkamisen odotusta. Kuulostaapa hemmetin ankeelta. Mutta sitä tää onkin! Sannikin hylkäs mut ja lähti paistatteleen päiviään kolmeks viikoks etelä-Espanjan aurinkoon... Justjoo. Kyllähän mullakin on ollu noita arjen pakenemis suunnitelmia, mutta kaikki tuntuu jäävän hyvinkin siihen suunnitteluasteelle erinäisistä syistä. Kai sitä on vaan sinniteltävä. Eihän tässä nyt ihan oikeesti oo ees niin pitkää aikaa kevään kirjotuksiin. Mikä ei toisaalta oo yhtään hyvä asia. Mua ei huvittais stressata taas niin  kauheesti.

Mun tää viikko huipentuu siihen, kun lähetään äitin ja siskon kanssa isovanhempien muuttoavuks Kuopioon koko viikonlopuks. Huikeeta! Ihan mukava nähä niitä, mutta toi muuttaminen ja internetittömyys ei oo ihan mun juttu. Mulla ei nyt oo tasan mitään kuvia tähän iskettäväks, että koittakaa pärjäillä. Hyvää yötä!