Aurinkoista (!!?!?!! miten tää on mahdollista) keskiviikkoa tässä vietellään, laiskottelupäivä. Voisin harkita tän huoneen siivoomista, on meinaa karseessa kunnossa. En usko, että kukaan voi käsittää kuinka karmeessa, mutta enhä se on parempi niin. Tänään oon vaan kattellu sarjoja ja päivemmällä kävin moikkaa Villee kaupungissa. Illalla suuntaan sitten korikseen. Koitin Sannia houkutella, että lähettis vähän kuvailee, mutta se ei oo ainakaa viä vastannu mitään. Tossa jo pihassa vähän otin jotain perus syksyluontokuvia ja hömppäilin meijän koiruuden kanssa.
Pitäisköhän ladata joku uus peli puhelimeen uuden jakson kunniaks, että pääsis sitä rämppään sitten tunneilla, hmmm.. Alhaalla on kuulema mulle joku paketti, mutta en oo vielä jaksanu nousta kattoon mistä ja keneltä ja mitä. Veikkaisin Italiasta saapunutta synttärilahjaa tai jotain vastaavaa. Tää mun ajatuksen juoksu on aika vilkasta ja ei mitään loogista. Mun pikkusisko meni tänään ottaan ripsienpidennykset, tässä nyt pohdin, että pitäiskö itekin repästä. En vaan tie oonko niin tyttömäinen sitten loppujenlopuks. Mutta vois ottaa jotkut hillityt... Pitäää pohtia asiaa, katotaan nyt ensin, että minkä näkösenä se astelee kotiin.
Nyt on jo lokakuu. Hullua. Kohta on joulu, jeee! Viime joulu meni Uudessa-Seelannissa aurinkoa paistatellessa ja sitä edellinen Ranskassa taas vähän eri maisemissa, niin ihan parasta olla nyt Suomessa ja viettää perinteinen, toivottavasti valkea, joulu. Jipiii. Voisin käydä viemässä ruotsin kirjat jameraan niin sais vähän rahaa. Himottais ihan kauheesti uusia mun koko vaatekaappi, suurinta osaa kaapin sisällöstä en oo oikeesti käyttäny ikuisuuteen. Vähän tarvis vaan varoja kohentaa, jotta semmoen perusteellinen vaatekaapin muodonmuutos olis mahdollinen. Katsotaan mitä tuleman pitää, josko hakisin jossain vaiheessa vaikka töitä. En vaan oikein tiä, onko toi opiskelun ohella työskentely ihan mun juttu.
Ihan hemmetin rasittavia noi banaanikäärpäset, mitkä on majottunu meille. Ne löysi tänne tiensä sillon, kun omenat oli kypsiä ja niistä keeräntyi vuoria meijän keittiöön. Oli meinaa omenoita niin maanperkeleesti usoraan sanottuna. No, ainakin on talveks sitten tommosta terveellistä herkkua pakkasessa! Mutta nyt voisin oikeesti ruveta siivoomaan, en jaksa enää elää tän sotkun keskellä, tuntuu että koko elämäkin on ihan mullin mallin kun huoneessa näyttää tältä. Palataan taas, josko ens kerralla vaikka vähän fiksumpien juttujen kera! Tää oli nyt tämmöstä höpöttelyä. Vai tykkäättekö höpöttelystä? 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti